Yogyakarta

Kyllä se niin vaan on, että pari ensimmäistä lomaviikkoa menee lomatunnelmaan pääsemiseen. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että nyt relataan eikä ressata.

Ensimmäinen päivä Yogyakartassa on kulunut nähtävyyksiin tutustuessa ja seuraavien päivien ohjelmaa suunnitellessa. Normipäivä siis.. ;) Kuumaa täällä ainakin piisaa. Retkikuntamme kaksi blondia ovat hieman ihmeissään täällä helteessä, mutta toivotaan, että olosuhteisiin sopeutuminen tapahtuisi mahdollisimman pian. Stella tuntuu olevan tyytyväisin ilmastoidussa hotellihuoneessa mutta kyllä hymy irtoaa herkästi ulkoilmassakin, niskatukka hikisenäkin :)

Aamiaisen jälkeen teimme Lonely Planetin ehdottaman kävelykierroksen kaupungilla. Nähtävää matkan varrella olivat Malioboron ostoskatu, jolla totesimme, että täkäläinen batiikki on eri asia kuin mitä olimme kuvitelleet. Batiikki täällä on ruskeasävyistä tiheäkuvioista kangasta, ei sellaista hippityylistä jota me olemme tottuneet batiikiksi kutsumaan. Kyllä basaarityyliseltä Malioborolta löytyi myös Sämyn mieleisiä T-paitoja, "tosi hienojen" Marlboro-fontilla printattujen Marioboro-shortsien seasta. Pysähdyimme yhden kellokaupan eteen huoltamaan Stellaa, ja yksi myyjä tuli juttelemaan kanssamme. Mies kyseli olemme jo tutustuneet läheisiin nähtävyyksiin, Borobudurin Buddha-patsaaseen jne. Hän kehoitti tekemään kyseisen retken aamunkoitteessa, jolloin paikalla on vähemmän väkeä. Sitten mies kysyi, että olemmeko jo käyneet valtion batiikkimyymälässä. Siellä pääsee kuulemma tutustumaan batiikin valmistamiseen ja sieltä voi ostaa aitoa batiikkia. Mies neuvoi miten paikan löytää ja me käännyimme miehen osoittamaan suuntaan. Satuin onneksi katsomaan taakseni kun kävelimme miehen luota pois, ja huomasin, että äijä lähti kaupan luota poispäin, mutta kääntyi takaisin kaupalle kun huomasi minut. Meitä oli yritetty vetää höplästä! Olimme molemmat lukeneet Lonely Planetin varoitukset miehistä, jotka johdattavat turistit "valtion kauppaan", jossa turistit päätyvät ostamaan sairaan kalliita tuotteita ja äijät saavat kovat provikat päältä. Jotenkin emme osanneet yhdistää lukemaamme ja "kellokaupan myyjää" toisiinsa. Käännyimme tietysti takaisin aiemmin etenemäämme suuntaan ja ohikulkiessani heristin äijälle sormeani. ONNEKSI joku sai minut kääntämään katseeni takaisin mieheen!

Matkaoppaan kävelykierroksen päätepiste oli Kraton, sultaanin palatsi, johon pääsee tutustumaan oppaan kera. Sultaani asuu palatsissa, joten koko palatsiin ei ole tavallisella tallaajalla asiaa. Nykyisin vallassa oleva sulttaani on nro 10. Kun hänestä aika jättää, valtaan astuu sulttaanin veli, sillä nykyisellä sulttaanilla on viisi tytärtä, ei yhtään poikaa perilliseksi. Sulttaani nro 9 on vastuussa Indonesian itsenäistymisestä Hollannin vallan alta vuonna 1949, joten hän on nostettu Kratonissa jalustalle. Esillä on mm. sulttaanin ympärileikkausvaatetus, ratsastuskäsineet ja ehkä hienoimpana intohimoisena kokkina tunnetun sulttaanin kauhat, kihvelit, suolat ja sokerit. Sämy muisteli kaiholla Edinburghin linnan kruununjalokivinäyttelyä.. Oppaanamme oli mukava nelikymppinen nainen, joka ihasteli pientä neitokaistamme ja esitteli oman 2,5-vuotiaan poikansa videoklippiä (Nokian) kännykällään. Kuulimme naiselta mm. että Indonesiassa ei muilla paitsi sulttaanilla ole väliä onko lapsi poika vai tyttö. Ja täälläkin isit pääsevät synnytykseen mukaan. Äitiyslomaa täällä ei tunneta, vaan kotona jos ollaan vauvan kanssa, rahaa ei tule mistään.

Kävely sai riittää, joten otimme paluumatkalle polkupyörärikshan. Mukavaa matkantekoa kun näkee maisemia hissuksiin. Hotelliin päästyämme vaihdoimme koko sakille uikkarit päälle ja painuimme hotellin uima-altaalle. Stellakin polskutteli (hieman epäluuloisena) ensin äidin ja sitten isin sylissä. Lomatunnelmaan on helppo päästä viileässä allasvedessä auringon paistaessa ja pienen vesiputouksen valuttaessa vettä altaaseen. Allas on korkein muurein suojattu, ja muurien koloissa kasvaa saniaisia ja muita kasveja, joten olo on suojattu. Ja vieressä kohoaa kirkko, joka vaikuttaa tunnelmaan.

Indonesiassa on jotakin ihmeellistä; täällä on aivan valtavasti perhosia. Kiinnitin ensimmäisen kerran asiaan huomiota Jakartassa katsoessani hotellihuoneen ikkunasta ulos. Valtavan suuria valkoisia perhosia lenteli vilkkaasti liikennöidyn nelikaistaisen tien vireustalla kasvavan puun luona. Toisen kerran näin samalaisia perhosia kun odotimme junaa Jakartassa: vieressä avautuvan puiston puissa liihotteli useita perhosia. Ja täällä Yogyassa olen nähnyt monenlaisia, kauniita, värikkäitä perhosia. Upeaa!

Huomenna lähdemme klo 14 Prambanan temppelialueelle, jossa suurin temppeli on Shiva-temppeli. Ja ylihuomenna on aikainen lähtö klo 05 Borobuduriin. Mutta niistä lisää myöhemmin :) Ja koitetaan saada niitä velipojan toivomia kuvia hotellilta otettua. Nyt täällä tulee vettä, eka sade sitten saapumisemme, vaikka sadekausi pitäisi täällä olla.

Tuulahdus lämpöä sinne lumen keskelle!
-kolme matkalaista-