Balilta Gili-saarille

Ennen matkalle lähtöä ajattelin, että Bali tulee olemaan unohtumattomin ja upein matkakohteistamme. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että turismi pilaa hienotkin paikat. En sanoisi olevani pettynyt saareen, vihreä jalokivihän Bali on, mutta ikävän kansoitettu. Ja turismin myötä syntyvä bisnes uuvuttaa. Kun on noin 10 kertaa kieltäytynyt kauniisti tarjotusta taksikyydistä/t-paidasta/sarongista jne, 11. kerta saattaa jo ottaa päähän.. Joten lähtö Balilta ei aiheuttanut mitään haikeuden tunnetta, vaan innokkaina odotimme uusia seikkailuita ja rauhallisempia saaria.

Matkamme alkoi jälleen aamunkoitteessa, kun minibussi tuli noutamaan meidät hotellilta klo 07. Ensimmäinen etappi sujui vaivattomasti, sillä reilun tunnin ajomatkan jälkeen olimme Pagangabain satamassa, jossa nautimme aamiaisen lautan lähtöä odotellessa. Meitä oli iso lauma länsimaalaisia, jotka olimme suuntaamassa Balilta Lombokille. Meidän kohteenamme oli Gili Air -niminen pikkuruinen saari, mutta päästäksemme sille meidän oli ensin mentävä lautalla Lombok'lle ja sieltä Gili Air'lle. Toivoimme, että suurin osa porukasta suuntaisi muualle kuin samalle saarelle kanssamme.. Lautta oli suurehko autolautta, johon lastattiin turistibussin lisäksi isoja kuorma-autoja sekä mopoja. Se lähti paikalliseen tyyliin myöhässä, joten ehdimme kansipaikoilla ihmetellä lähtöä edeltävää myyntihässäkkää. Penkkien välissä kierteli jos jonkinmoista kaupustelijaa. Tarjolla oli juomien ja eväsnaksujen lisäksi aurinkolaseja ja t-paitoja. Tunnelman viimeistelivät paikalliset Matti ja Teppo, jotka joikhasivat indonesialaisia iskelmiä kitaraa rämpyttäen ja lopuksi tietysti kierättivät hattua "yleisön" joukossa. Stellakin antoi 1000 Rp (n. 7,5 senttiä) janttereille :)

Juttelin matkan aikana italialaisen, Balilla asuvan Kiaran kanssa, joka oli myös pienen lapsen äiti. Lapsi ei ollut hänen mukanaan matkassa ja nainen ihmettelikin kuinka uskaltaudumme tällaiselle matkalle Stellan kanssa. Mikäs tässä matkatessa, tuumin. Neiti on hyvä ja rauhallinen matkakumppani, eikä tämä nyt niin kovin extremeä täällä ole. Intiassa on paljon likaisempaa ja sinnekin uskaltaisin Stellan kanssa lähteä. Kaksi suloista, paikallista pikkutenavaa tuli ihmettelemään Stellaa ja leikkimään hänen kanssaan. Uteliaina he kokeilivat Stellan pullukoita jalkoja ja silittelivät tukkaa. Tyttö naureskeli lapsukaisille eikä ollut moineskaan. Neljän tunnin lauttamatka päättyi vihdoin puoli kolmen maissa. Jo tässä vaiheessa totesimme, että matkanjärjestäjän ilmoitus, että olisimme klo 16 Gili Air'lla ei todellakaan tulisi toteutumaan. Hyvä jos kuudelta olisimme saarella!! Minä otin oman rinkkani selkääni ja Stellan syliini Sämyn kantaessa rinkkansa, pikkurepun, eväskassin ja Stellan rattaat. Lisää käsiä täällä kaivattaisiin..

Lombokin maisemat häikäisivät jo lautasta käsin, ja minibussissa istuen saari näytti varsin viehättävältä. Turisteja emme nähneet oikeastaan ollekaan, mutta emme kyllä tainneet minkään turistipaikkojen läpi ajaakaan. Kenties täältä löytyisi mukava rauhaisa kylä sitten, kun Gili-saaret "kyllästyttävät".. Onhan meillä vielä lähes viisi viikkoa matka-aikaa jäljellä. Minibussi kuskasi meidät lauttarannasta Lombokin luoteisrannalla sijaitsevaan satamaan, josta olisi venekyyti Gili-saarille.

Istuimme kolmestaan minibussin etupenkillä kuskin vieressä ja Stella yritti kovasti rattia ja käsivaihteita roplata. Mahtaakohan F1 saada hänestä ensimmäisen naiskuskin..? ;) Matkatoimiston virkailija kertoi matkan aikana, että saapuessamme satamaan meidän tulee olla erittäin valppaita. Satamassa väijyy melkoinen joukko "avuliaita" paikallisia miehiä, jotka yrittävät kaupitella venekyytejä ym. arvaamattomille turisteille. Pelottelu tehosi ainakin kanssamatkustajaamme, nuoreen saksalaismieheen, joka tunnusti olevansa erittäin hermostunut lähestyessämme satamaa. Tuumimme yhteen ääneen, että tulee vaan kanssamme, Stella on toiminut loistavan jäänrikkojana, kun kaikki ovat niin kovin ihastuneita häneen. Satamaan päästyämme kello oli yli kuusi, ja viimeinen lautta Gileille lähtee klo 17. Matkatoimiston mies oli kuitenkin ilmoittanut satamaan, että olemme tulossa, joten veneet odottivat meitä. Hässäkkä, josta meitä oli varoitettu, oli varsin laimea. Ehkä suurin osa häslääjistä olivat jo lähteneet kotiin tai sitten meidät vaan jätettiin rauhaan. Kävelimme rauhassa oikean veneen luokse, kahlasimme matalaan veteen ja nousimme paattiin. Satamasta oli lähdössä veneet jokaiselle kolmelle Gili-saarelle. Saksalaismies suuntasi Gili Trawangan'lle, joka on suurin saarista. Pienin saari on Gili Meno, ja me siis lähdimme kohti lähinnä sijaitsevaa Gili Air'a. Veneessä oli noin 15 matkustajaa, joista kuusi oli suomalaisia. Juttelimme neljän nuoren suomalaisreppumatkaajan kanssa, jotka olivat matkanneet Kaakkois-Aasiassa joulukuun puolestavälistä asti. Hauskaa oli vaihtaa matkakokemuksia kotimaisella :) Matkalla ihailimme laskevaa aurinkoa, joka maalasi taivaanrannan uskomattoman kauniiksi punaisen sävyiksi. Lombokin vuoret näyttäytyivät upeina sumuisina huippuina illan kajossa.

Gili Air'lla ei ole varsinaista satamaa, vaan kapu tössäytti veneen rantahiekkaan ja kapusimme kamoinemme maihin. Hotellivarausta meillä ei ollut, joten hevosmiehen tekemä tarjous kuulosti varsin hyvältä: hän ajattaa meitä kohti saaren pohjoisosaa ja voisimme matkalla käydä kysymässä missä hotelleissa on tilaa. Air'lla ainoat menopelit ovat hevosrattaat sekä polkupyörät. Yhtään autoa, mopoa tai skootteria ei täältä löydy, joten saari on aivan superrauhallinen. "Tiet" ovat hevosrattaiden mentäviä, hieman polkua leveämpiä hiekkaisia väyliä. Tie kiertää saaren ympäri, joka on 1 km pitkä ja 1,5 km leveä, joten saaren ympäri kävelee 1,5 tunnissa. Keskellä sijaitsee kylä, jossa paikalliset (1 800 hlöä) asuvat. Turistit tulevat tänne pääasiassa sukeltamaan ja snorklaamaan, sillä saaren edustalla sijaitsee upeita riuttoja, joista osa on snorklaussyvyydessä. Löysimmekin varsin pian mukavan bungalow-majoituksen, joka sijaitsee aivan meren tuntumassa. Hotelli koostuu kahdessa rivissä sijaitsevista bungaloweista: eturivissä on 4 ja takarivissä on 3 taloa. Hotelli lienee melko uusi, joten huoneen hinta 250 000 Rp (20 €) on todellakin kohtuuedullinen. Lisäksi saamme käyttää viereisen sukelluskoulun uima-allasta, joka lienee mukava uimapaikka Stellalle. Täällä on matalasesonki, joten hinnat ovat alhaisemmat kuin touko-elokuussa, jolloin tänne on suurin turistiryntäys. Bungalow koostuu isosta huoneesta sekä sen takana sijaitsevasta avoimen taivaan alla olevasta kylpyhuoneesta. Illalla viilentävä suihku tähtitaivaan alla oli kokemus..

Gili Air on vielä varsin kehittymätön, mutta kovaa vauhtia tänne rakennetaan uusia bungaloweja. Mitään isoja hotelleja täällä ei ole laisinkaan, ainoastaan pieniä bungalow-kokonaisuuksia ja rantaravintoloita. Kiva nähdä tämä tällaisena, lähellä alkuperäistä ilmettään. Ja kukaties, jospa Stella vaikka tulee tänne pari-kolmikymppisenä uudelleen, mahtaa olla eri näköinen paikka :)

Nälkäisinä suuntasimme suihkun jälkeen hotellilta rannan suuntaisesti eteenpäin ja päädyimme mukavaan rantaravintolaan. Otimme paikat aivan meren ääreltä, bambusta tehdyltä rantasohvalta, johon kaikki mahduimme mainiosti; me istumaan ja Stella köllöttelemään. Matalalle pöydälle tarjoilija kantoi matkalaisten eteen Gado-Gadoa ja tofu-tempe -kastiketta juomien kera. Stellakin söi aimo annoksen riisiä ja tempeä (soijapavuista tehtyä tofun tapaista). Tähdet tuikkuvat yllämme ja meri kuohui rauhaisasti edessämme. Ravintolasta kantautui letkeää reggae-musiikkia. Voi ääretön! Tämä on meidän mestamme! We love this!!

Aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme hotellin kohdalta kauemmaksi, jossa rantaa varjostivat muutamat puut. Löysimmekin hyvän, varjoisan paikan, eikä ympärillämme ollut ketään. Ihan omassa rauhassa saimme uiskennella ja köllötellä hiekalla. Stella otti ensimmäisen kerran tuntumaan hiekkaan, ja sitä olikin sitten kiva laittaa suuhun. Katselin vierestä kauhuissani, mutta niin tuo lapsi oppii.. Kokeilemalla ja suuhun laittamalla. Merivettäkin meni monta huikkaa alas kun kävimme uimassa turkoosissa vedessä, joka ei muuten kauheasti viilennä olotilaa, kun on niin kovin lämmintä.

Terkkuja helteestä, meren ääreltä,

-SsS-

ps. iltapäivällä vessanpöntöllämme istuessaan voi ottaa aurinkoa ;)