Solo

Nautimme viimeiseen asti viiden tähden hotellin ilmapiiristä ja kävimme aamiaisen jälleen chillailemassa hotellin uima-altaalla, jonne tällä kertaa aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Stellalle aurinkorasvat pintaan, uikkari päälle ja huivi päähän ja eikun uimaan! Tyttö yritti juoda allasta tyhjäksi siinä kuitenkaan onnistumatta ja polskutteli iloisena 29 asteisessa vedessä. Lopulta oli pakko lähteä huoneeseen pakkaamaan.

Maksoimme itsemme ulos Phoenix Hotellista ja henkilökunta kyseli mikä on seuraava etappimme. Kerroimme suuntaavamme Soloon ja he kysyivät onko meillä jo taksi tilattuna. Sanoimme menevämme junalla ja he katsoivat meitä hämmentyneinä. Junassa ymmärsimme miksi. Taksikyyti Soloon olisi maksanut 300 000 Rp kun taas junaliput kustansivat yhteensä 16 000 Rp ja ajallisesti kulkuneuvot menivät todennäköisesti aika yksiin. Juna saapui ajallaan laiturille, ja tällä kertaa oikealle laiturille :) Hilppasimme kyytiin ja totesimme, että junassa ei ole eri osastoja eikä ilmastointia, joten matkustimme paikallisväestön seurassa kohtuullisen kuumassa junassa. Tämä selittänee hotelliväen kummastuksen. Ovat tainneet tottua vähän eri tavalla matkustaviin hotellivieraisiin :) Me taas olimme tyytyväisiä matkan etenemiseen ja noin tunnin junamatkan jälkeen olimme uudessa kaupungissa. Pienen paikannusongelman jälkeen totesimme olevamme muutaman kilometrin päässä hotelliehdokkaastamme, joten hyppäsimme taksiin. Taksi ei meinannut millään löytää oikeata katua, mutta viimein löysimme pienen, kapean kujan, jolla Cakra Homestay sijaitsi. Sämy lähti kysymään huonetta kun minä jäin Stellan kanssa taksiin odottamaan tavaroiden kanssa. Sämy palasi kujalta päätään nyökytellen; oli löytänyt meille huoneen.

Cakra Homestay osoittautui viehättäväksi ja erittäin rauhalliseksi hotelliksi, joka ei näyttänyt olevan kovinkaan täynnä. Vetäydyimme huoneeseemme, joka on kohtuullisen viihtyisä ja ilmastoitu. Kylpyhuone on suomalaisittain hieman erikoinen: wc-pytty on, mutta siinä ei ole huuhtelua. Huuhteluvesi otetaan kauhaan seinässä olevasta hanasta tai ammennetaan hanan alla olevasta laatoitetusta, noin metrin korkuisesta altaasta, joka lasketaan täyteen vettä ilmeisesti jotta vesi lämpenisi. Suihkusta ei nimittäin tule kuin viileätä vettä. Niin, ja lavuaaria ei ole ollenkaan. Huoneemme sijaitsee toisessa kerroksessa, ja kulku siihen on koko talon mittaiselta terassilta. Terassilta avautuu todella kaunis näkymä hotellin kattojen ylle, jotka ovat jaavalaiseen tyyliin punaruskeasta tiilistä ja kaarevia muodoltaan. On kuin lohikäärme köllöttäisi katonharjalla. Asumme siis Kung Fu -elokuvassa. Stella oli tosi väsynyt matkasta, joten peseytymisen jälkeen tyttö nukkui parin tunnin päikkärit meidänkin levätessä ja Sämyn suunnitellessa seuraavaa siirtoamme. Pääsimme liikenteeseen vasta puoli kuuden maissa illan jo hämärtyessä. Juttelimme hetkisen terassilla huoneensa ulkopuolella istuskelleen belgialaismiehen kanssa. Keski-ikäinen mies kertoi viettävänsä Solossa yhteensä viisi viikoa tanssia opiskellen. Mies suositteli illallispaikkaa, jota lähdimmekin paikallistamaan. Nälissämme (aamupala syöty kello 9:30) tilasimme lähes puolet ruokalistasta.

Kaupunki oli jo sunnuntai-iltana varsin hiljainen, joten illallisen jälkeen lähdimme takaisin hotellille. Sämy meni selvittämään paikan aamupalatatarjontaa ja minä palloilin ympäristöön tutustuen Stella sylissäni. Kurkkasin hienosti sisutettun avaraan huoneeseen jossa tv:tä katsonut mies kohotti kysyvästi kulmiaan. Tajusin miehen istuvan omassa olohuoneessaan, ei tämä turhaan Homestay (kotimajoitus) ole! :) Taisin hämmentyä tilanteessa sen vuoksi, että sisäpihalla sijaitsevassa olohuoneessa ei ole seiniä. Katto vain palkkien varassa. Sämy tiedusteli myös retkien järjestämisestä ja mies lupasi kysyä asiasta kaveriltaan. Hotellilla on myös uima-allas, jonka ympäristö oli illalla tunnelmallisesti valaistu ja ilmapiiri varsin itämainen. Hengattuamme hetken huoneellamme retkiopas tulikin henk. koht. paikalle ja sovimme retkestä seuraavalle päivälle.

Levottomasti nukutun yön jälkeen menin ihastelemaan terassinäkymäämme ja tervehdin terassilla istuskelleita naapurihuoneen miehiä. Toinen heistä puhuikin kohtuullista englantia ja esittäytyi Tony'ksi. Hän oli Solossa lääkäriseminaarissa. Kysyessäni hotellin aamupalakäytännöstä, joka oli jäänyt edellisenä iltana epäselväksi henkilökunnan heikon englannin vuoksi, Tony tarjoutui auttamaan. Hän pyysi kaveriaan kirjoittamaan sanelustaan toiveemme ylös indonesiaksi ja antoi lopuksi lapun tarjoilijamiehelle. Tony sanoi auttavansa mielellään jos vain pystyy. Siinä tuli sitten selvitettyä perhesuhteet, ammatit, iät jne. Aamiaisen jälkeen opas tulikin jo hakemaan meitä ja siirryimme sisäpihalle odottamaan autoa.

Oletimme matkustavamme jollakin tavallisella taksilla, mutta eteemme ajettin vastakiillotettu musta Toyota (ajettu 22 000 km), jossa oli himmeät kromivanteet ja ylisuuret ja ylileveät matalaprofiilirenkaat. Miettiessämme mihin Stellan rattaat laittaisimme totesimme takakontin olevan täynnä. Sen oli valloittanut järjettömän kokoinen poppivehje. Koko tuunauksen hinnaksi Sämy arvioi noin 20 000 euroa. Vekotin oli plaseerattu takakonttiin niin, että se oli verhoiltu nahalla jälkikäteen: vahvistimet ja kaiuttimet oli upotettu nahan sisälle. Noh, sujunee se matka tällaisellakin laitoksella, totesimme ja hyppäsimme takapenkille. Kuskina toimi ilmeisesti talon poika, joka pitkässä suitussa tukassaan vaikutti hieman naismaiselta. Poitsun narsistisesta luonteesta kertoo ehkä jotakin se, että taustapeili oli käännetty niin, että siitä näki ajaessaan oman kuvajaisensa ;) Auto tärisytti pihatieltä isommalle tielle ja Sämy valaisi tilanne minulle: auto oli niin paljon madallettu ja alusta jäykistetty, että iskunvaimentamilla oli äärimmäisen vähän (jos ollenkaan) toimintatilaa. Joten ajo autolla oli kuoppien ja töyssyjen väistelyä; aivan älytöntä siis ajatellen täkäläisiä teiden kuntoja!

Tie nousi ylemmäksi ja ylemmäksi ja kävi kapeammaksi ja kapeammaksi. Jyrkissä mutkissa auton renkaat jurnuttivat koteloa vasten, tuntui pahalta. Helmat ottivat osumaa epätasaisimmissa kohdissa, mutta kuski senkun naureskeli. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme ensimmäiselle temppelille: Candi Sukuh. Se on Hindu-temppeli, jonka uskotaan olleen Shivaismin ja hedelmällisyyskultin pyhättö. Kivestä oli hakattu miehen ja naisen sukuelimen kuvat. Lisäksi maassa makasi noin 2,5 metriä halkaisijaltaan olevia kilpikonnia, yhdestä ja samasta kivestä tehtynä. On siinä ollut aikalaisilla nostamista! Temppeli on vaikuttavalla paikalla vuoren rinteellä, noin 900 metriä Solon tasangon yläpuolella. Siellä oli vain muutama muu paikallinen turisti, joten saimme tutustua paikkaan rauhassa.

Matkamme jatkui toiselle temppelille, Candi Cetho'lle, joka oli edellistäkin korkeammalla, 1400 metrissä. Matkaoppaan mukaan siellä käy erittäin vähän turisteja, sillä paikka on niin haastava. Kieltämättä, helmat laahaten matkamme taittui pikkuruista tietä vuoren rinnettä ylös. Ihmettelimme miksi kundi ajattaa turisteja tämmöiseen paikkaan tällaisella autolla. Loppumatkasta auton voimat loppuivat. Ylämäki kävi liian jyrkäksi eikä vääntö yksinkertaisesti riittänyt, joten otimme repun selkään, Stellan syliin ja kävelimme viimeiset 250 metriä noin 45 asteista mäkeä ylös. Oppaamme oli tupakkamiehiä, joten hän jäi muutamaan otteeseen vetämään henkeä. Ollessamme noin puolessa välissä taivaltamme kohti lippuluukkua kuskimme ajoi auton ylös peruuttaen, kytkimen haju perässään. Tekee eetvarttia autolle tuollainen kohtelu.. Maksoimme 10 000 Rp:n pääsymaksun (0,75 €) ja kiipesimme jyrkät portaat temppelialueelle. Eteemme avautui upea näkymä: tumman harmaasta kivestä oli rakennettu taidokkaasti portit, joiden kautta pääsi aina korkeammalle ja korkeammalle tasolle. Temppelissä oli myös nähtävänä mieheyden ja naiseuden symbolit, kiviset Lingam ja Yoni. Suuri kilpikonna täälläkin vartioi sisäänkäyntiä. Upea paikka!

"Oppaamme" oli jäänyt ottamaan nokosia temppelialueen reunalle, joten palasimme hänen kanssaan autolle. Matkalla pysähdyimme turistien viihdytyspaikkaan syömään. Stellakin veteli innoissaan riisiä kupuunsa :) Ja esitteli ensimmäistä kertaa konttausasentoa!!! Väsynyt retkeläinen nukahti paluumatkalla, kaikista töyssyistä huolimatta.

Hotellilla saimme kuulla, että tänään hotellin musiikkisalissa on paikallisen musiikin esitys. Joten sinne siis! Huomenna ohjelmassa Solon shoppailumestoihin tutustumista ja päätös matkan jatkosta. Kotiinpaluu ei ole vaihtoehtojen joukossa ;)

Kaikki hyvin täällä päiväntasaajan toisel puolen. Viihdymme!

-SsS-

ps. yritimme vajaan tunnin ajan saada kuvia ladattua mutta ei onnistu. Koitamme lisätä niitä myöhemmin, mahdollisesti huomenna. Voikaa hyvin!