Lovina ja Tejakulan paratiisi

Elämä jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa heittämällä yllättäviä käänteitä elämänpolkuaan tallaavien matkaajien eteen. Suunnitelmamme, että Sämy vuokraisi mopon ja tutkii seuraavan kylän hotelli- ja rantatarjonnan muuttui oitis lauantaiaamuna, kun menin Stellan kanssa altaalle odottelemaan Sämyä aamiasseuraksemme. Luoksemme käveli länsimaalainen mies ja pieni mustasilmäinen poika. Ryhdyin isän kanssa juttusille ja lapsethan ovat oiva puheenaihe: kukapa vanhempi ei juttelisi mielellään lapsestaan. Mies osoittautuikin mielettömäksi tietolähteeksi: balilaisen matkatoimiston ex-toimitusjohtaja, joka oli heittäytynyt freelanceriksi joulunaikaan. Kysyin häneltä heti mitä mieltä on Anturan'sta, ja hän tyrmäsi haaveemme mukavammasta paikasta. Anturan'ssa on kuulemma vielä huonompi ranta kuin Lovinassa, joten turhaan Sämy sinne olisi ajanut. Sämy saapui paikalle kuten myös miehen vaimo ja siirryimme sujuvasti hotellin ravintolaan yhteiselle aamiaiselle. Belgialainen Moses ja kiinalaista alkuperää oleva indonesialainen Eta sekä poikansa Esteban (vuosi ja 2 kk) asuvat Etelä-Balilla mutta olivat lomalla pohjoisessa. He kutsuivat meidät tutustumaan kanssaan buddhalaistemppeliin, jossa valmistauduttiin yöllä vaihtuvaan uuteen vuoteen. Tiikerin vuosi oli alkamassa. Otimme ilolla kutsun vastaan! Esteban nukahti aamiaisen jälkeen päikkäreille, joten sovimme, että lähtisimme lasten herättyä. Stellakin uinahti aamu-uintien jälkeen altaan reunalle ja Moses tutkaili Lonely Planet-matkaopastamme. Hän spottasi sieltä muutaman muunkin mielenkiintoisen kohteen, joten uintien ja päiväunien jälkeen ahtauduimme perheen pieneen, mutta ilmastoituun Suzukiin ja lähdimme matkaan. Ensimmäinen kohteemme oli n. 5 kilometrin päässä sijainnut Buddha-temppeli, jossa täyttäpäätä valmistauduttiin illan juhlia varten. Moses ja Eta ovat kristittyjä, mutta Etan isovanhemmat buddhalaisia. Menin Etan kanssa temppeliin sisälle miesten ja lasten jäädessä ulos odottelemaan.

Sisällä temppelissä oli melkoinen savu palavista suitsukkeista. Yllätykseksemme mekin saimme ison suitsukenipun käsiimme ja ystävälliset temppelimiehet neuvoivat missä kaikissa kohdissa pitää rukoilla ja jättää suitsukkeita palamaan. Eta käänsi minulle neuvot ja teimme rukouskierroksen ohjeiden mukaan yhä hupeneva suitsukenippu käsissämme. Kyllä meillä tulee olemaan myös siunattu tiikerinvuosikin :) Temppelin ulkopuolella ihastelimme hetken perinteistä musiikkiesitystä, jonka jälkeen kävelimme läheiselle isolle laiturille, jolle oli rakennettu myös ravintoloita. Raikkaan merituulen viilentäminä nautimme mukavan lounaan hyvässä seurassa aavaa merta ihaillen. Moses kertoi mielenkiintoisia faktoja Balista. Saarella kuulemma piileskelee mafiosoja ja entisiä kommunistihallitsijoita suurissa villoissaan. Moses oli kuullut juttuja hämärämiehistä, mutta ei ollut uskonut niitä ennen kuin oli nähnyt moisia huviloita omin silmin. Täällä kuulemma huuhtoutuu aina silloin tällöin päättömiä ja kädettömiä ruumiita rantaan. Mafia teloittaa ihmisiä ja viskaa ruumiit mereen. Erään kerran kun Moses oli työskennellyt erittäin varakkaiden asiakkaiden henkilökohtaisena avustajana kävelyllä olleet turistit olivat soittaneet Mosekselle hädissään: rantaan oli huuhtoutunut päätön ruumis! Mitä meidän pitää tehdä?! Moses oli vastannut: Älkää vaan koskeko siihen. Mistäpä näitäkään juttuja olisi kuullut jollemme olisi törmänneet toisiimme!

Matkamme jatkui vanhaan Pura Ponjok Batu -temppelialueeseen tutustuen Yeh Sanih'ssa sijaitseville Air Sanih -makean veden altaille. Altaiden vesi laskeutuu vuorilta ja se on padottu kahdeksi altaaksi, joissa paikalliset käyvät virkistäytymässä. Paikalla näimme ainoastaan yhden länsimaalaisen, joten mukava tunnelma altailla oli. Lapsetkin nauttivat viileähköstä vedestä naku-uiden. Auringon laskettua oli aika suunnata takaisin hotellille.

Moses ja Eta kutsuivat meidät kanssaan juhlimaan vuoden vaihtumista temppelille, mutta kieltäydyimme kutsusta. Sämy oli nimittäin käynyt paikallisessa turistienkuljetusfirmassa sopimassa huomisaamulle kuljetuksen Tejakulaan. Moses suositteli meille Gaia Oasis -nimistä hotellia (www.gaia-oasis.com), joka on kuulemma erittäin rauhallinen ja kaunis. Joten aamulla olisi aikainen herätys, jälleen kerran. Auto tulisi hakemaan meidät klo 8:50, joten parempi mennä ajoissa nukkumaan. Kiitimme Mosesta, Etaa ja Estebania loistavan hauskasta päivästä. Oli aivan huippua tavata mukava lapsiperhe, varsinkin kun Mosekselta sai kullan arvoisia vinkkejä mihin Indonesiassa kannattaa suunnata. Jätämmekin todennäköisesti Lombok-saaren väliin ja suuntaamme pienille Gili-saarille ja ehkäpä myös kaukaiselle Flores-saarelle.

Aamulla ehdimme käydä suihkussa ja pukeutua kun ovelle koputettiin. Hotellin henkilökuntaan kuulunut mies tuli sanomaan, että automme oli saapunut. Olin että MITÄ?! Senhän piti tulla vasta tunnin kuluttua! Mies sanoi, että kello on 8:45. Voi rähmä, hän oli hotellille tullessamme unohtanut sanoa, että Balilla kello on tunnin Jaavan aikaan edellä! Noh, se siitä rauhaisasta aamupalasta ja pakkailusta. Kamat nopeasti rinkkoihin, Stellalle pikapesu ja puhdas vaippa päälle ja menoksi. Niin jäi aamupala Moseksen perheen kanssa syömättä. Näimme uudet ystävämme altaalla polskimassa. He olivat jo kuulleet kömmähdyksestämme ja naureskelivat tilanteelle. Olin jo aiemmin saanut Moseksen käyntikortin, joten lupasimme soittaa jos liikkuisimme loman loppupuolella Etelä-Balin suunnalla. Ja kutsuin perheen meille kylään kun seuraavan kerran tulevat Suomeen. Moseksen serkku on nimittäin naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Olivat olleet heidän häissään Riihimäellä :)

Ajomatka Tejakulaan ei kestänyt onneksi kuin noin tunnin. Pienen harhailun jälkeen kuski vihdoin paikansi hotellin lähes huomaamattoman kyltin tien varresta ja ajoi kapeata tietä meren suuntaan. Parkkipaikka oli muutaman sadan metrin päässä isolta tieltä ja sieltä oli viitta hotellille: 500 metriä. Johan on matka.. Kävelimme kuskimme kanssa epätietoisina millainen paikka meitä mahtaa odottaa moottoripyörän mentävää polkua pitkin. Jätimme rinkat autoon, sillä emme tienneet onko hotellissa tilaa meille. Mietimme jo, että mihin me täältä suuntaisimme jos hotelli olisi täysi. Vihdoin polku näytti päättymisen merkkejä ja kävelimme kauniiseen puutarhaan, jossa vihreän nurmikentän takana aaltoili meri. Löysimme vastaanotosta miehen, joka lähti näyttämään meille vapaana olevaa bungalowia. Hinta vähän pisti nieleskelemään, 53 euroa per yö, mutta päätimme jo siinä vaiheessa jäädä yöksi tai kahdeksi. Mies johdatti meidät kivetettyä polkua pitkin meren suuntaisesti sijaitsevien bungalowien ohi. Muutaman talon jälkeen mies käveli yhden talon pihaan ja kertoi siinä olevan vapaa huoneisto. Bungaloweissa on kaksi huoneistoa ja niillä yhteinen terassi merelle. Terasilla on riippumatto, pöytä ja tuolit sekä lököilyä varten tyynyillä pehmustettu sängyntapainen kulmassa. Sämy kehoitti minua tsekkaamaan huoneen kun jäi itse Stellan kanssa terassille odottamaan. Meinasi silmät tippua päästä kun menin huoneeseen. Kuusikulmaisen huoneen suuret ikkunat avautuivat merelle. Vaaleasta bambusta tehtyjen sänkyjen yllä oli valkoiset hyttysverkot ja ikkunoissa valkoiset verhot, jotka heiluivat hissukseen ilmavirrassa, joka tuli huoneen katonrajassa olevien ritilöiden takaa. Huoneen seinät ovat siis ylhäältä avoimet, joten ilmastointi hoituu merituulen myötä. Huoneen hienoin osa on ehdottomasti kylpyhuone: se on täysin avonaista tilaa: seinät ovat noin parimetriset, joten yksityisyys on taattu, mutta suihku on avoimen taivaan alla. Muu osa on katon alla. Suihkun vieressä kasvaa aitoja bambuja. Suihkutilan seinät ja lattia on laatoitettu luonnonkivillä. Myös lavuaari on luonnonkivillä päällystetty. Kylpyhuoneessa on aitoja kukkia koristeina ja viimeisenä silauksena ihanat käsitehdyt saippuat, joissa ei ole mitään kemikaaleja.

Jäin Stellan kanssa odottelemaan terassille kun Sämy lähti hakemaan laukkujamme hotellin väen kanssa ja hotellivirkailija sanoi tuovansa tervetulojuomat ja sisäänkirjoittautumiskaavakkeet täytettäväksi. Juomat eivät olleetkaan ihan mitkä tahansa drinksut: mies kantoi eteeni kaksi järjettömän suurta kookospähkinää, jotka oli koristeltu pinkeillä kukkasilla ja pilleillä. Kyseessä oli nuoret kookospähkinät, joiden mehu on varsin maittavaa. Asettauduimme aloillemme ja vaihdoimme uimakamppeet päälle. Hotellin allas on hienolla paikalla, noin 20 metrin päässä merestä, joten polskutellessa voi kuunnella aaltojen pauhua. Ranta on tässä kohdassa vähän epämiellyttävä uimisen kannalta: pohja on täynnä pyöreitä kiviä, joten mukavampaa olla altaassa.

Kello 17 hotellin meditaatiosalissa oli tarjolla joogaa. Jätin Sämyn ja Stellan huoneeseemme lepäilemään ja menin joogaamaan. Sali on aivan uskomattoman kaunis: kahdeksankulmaisen huoneen lattia on päällystetty kellertävällä luonnonkivellä. Huoneessa oli röykkiöittäin keltaisia ja punaisia tyynyjä, joista sai ottaa tarvitsemansa jotta tunsi olonsa mukavaksi. Istuin kahden saksalaismiehen seuraan, avoinaisista ovista näin aavan meren. Joogaohjaaja on mukava keski-ikäinen saksalaisnainen, jonka ohjaama jooga on hengitykseen painoittuvaa rauhallista liikehdintää. Teimme ensin tunnin asanoita, jonka jälkeen erittäin tehokkaan hengitysharjoituksen sekä hengitykseen keskittyvän meditaation. Lopussa tunsin kuinka aurani laajeni ja laajeni. Eheyttävää, rentouttavaa..

Hotellilla tuntuu olevan pelkästään saksalaisia keski-ikäisiä ja me. Illallisbuffeessa saimme istuskella omassa rauhassamme, kun muissa pöydissä keskustelu käytiin saksaksi. Noh, halusimme muutenkin syödä ateriamme ruokatilan kulmaan rakennetussa chillailumestassa, jossa Stella sai köllötellä rauhassa. Eivät olisi saksalaiset taipuneet syömään risti-istunnassa ;) Hotellin ravintolasta voi ostaa buffee-illallisen, jonka hinta on paikallisittain korkea, 7,50 euroa, mutta voi ääretön millaista ruokaa oli tarjolla. Kokki luetteli mitä astioissa oli: kasviskeittoa, tofua friteeratun taikinakuoren sisällä, kasvispaistoksia, kalakebabtikkuja, perunasalaattia, tuoreita kasviksia, itse tehtyä pestoa.. Ja kaikissa käytetty paikallisia yrttejä, ei aromivahventeita. Oih! Olin ihan supernälkäinen, sillä aamiaisen jälkeen olin syönyt vain keksejä ja hedelmiä. Miten ihanaa syödä tällaista ruokaa näin nälkäisenä. Stellakin veteli tyytyväisenä tyynyillä tuettuna tofupalleroita omista pikku sormistaan. Illalla täällä ei ole mitään ohjelmaa, joten vetäydyimme ajoissa yöpuulle. Huoneeseen päästyämme meitä odotti yllätys. Iso, kämmenen kokoinen hämähäkki oli valloittanut huoneemme poissaollessamme. Sämy pelkää hämähäkkejä, mutta pakotin hänet hätistämään otuksen pihalle. Täytyihän jonkun olla Stellan kanssa turvassa sängyllä, joten en minä voinut auttaa. Myrkkyhampaat kiiluen otus pomppi onneksi ulkoilmaan. Tämä on kuin eläntarhassa asuisi, kun kuuluu kaskaiden sirinää, gekkojen kurnutusta, lintujen ääniä jne..

Aamu-uintien jälkeen nukutin Stellan altaan äärelle lepotuolin päälle varjoon ja lähdin rentoutumaan hierontaan. Hotellialueen spa on huoneemme viereisessä rakennuksessa ja minut ohjattiin rauhalliseen hoitotilaan. Puolentoista tunnin hieronta (n. 13 euroa) oli aivan uskomattoman rentouttava. Ainoa "stressaava" asia oli, kun mietin kuunnellako salissa soivaa hentoa kelttimusiikkia, viereisen suihkulähteen solinaa vai ulkoa kantautuvaa meren aaltoilua :)

Meillä on huomiseksi varattuna kuljetus Ubud'in, Keski-Balille, lähtö klo 10. Matka-aika on parisen tuntia. Joten ehdimme syödä aamiaisen ja lekotella hetken altaallakin. Täksi illaksi suunnitelma on: rentoutumista, rentoutumista, joogailua ja buffeessa syöpöttelyä :)

Halauksia ja rutistuksia!
-SsS-