Gili Air osa 2

Valkoista hiekkaa, turkoosi meri, näkymä viereisen saaren vihreille vuorille, reggae-musiikki, Stella päikkäreillä, Sämy snorklaamassa, aurinkotuoli kauniin valkoisen, kultakoristeisen aurinkovarjon alla, vieressä tuore vesimelonimehu (no sugar, no ice). Ei pöllömpi päivänaloitus. Pari viimeistä päivää ovat kuluneet aika rauhallisissa merkeissä. Sämy sai ilmeisesti jonkun pienen flunssan, sillä hänelle nousi kuume ja olo oli tosi vetämätön. Joten eilinen meni oikeastaan hotellilla levätessä ja syödessä. Kävimme sentään illalla aivan ihanassa ravintolassa syömässä. Scallywags Organic Beach Club on rannalla sijaitseva vähän siistimpi ravintola, jossa erikoisuutena on illallisvaihtoehdot. Listalta saa valita useasta kala-, liha- ja kasvisvaihtoehdosta grillattavan pääruuan. Lisukkeeksi voi valita uuniperunan tai riisin, joiden lisäksi saa ottaa orgaanisesta salaattipöydästä mitä haluaa. Ravintola on ensimmäinen paikka Indonesiassa mistä olemme löytäneet syöttötuolin, joten Stella pääsi istumaan kanssamme pöydän ääreen. Annoimme tytölle syöttötuolin tarjottimelle kananmunaa, riisiä ja leipää. Leipä kelpasi hyvin, mutta muuten neiti lähinnä mytisteli ruokaa käsissään ja länttäsi sitä alustaa vasten. Ihmettelin miksei riisi enää kelpaa, kun viikko sitten tyttö söi sitä tyytyväisenä kun syötin häntä. Keksimme lopulta tehdä riisistä isohkoja palloja, joista Stella sai otteen ja niitä hän vetelikin innoissaan. Näyttää enää kelpaavan ruoka jonka saa itse laittaa suuhunsa.. Jälkiruuaksi tyttö joi lähes desin vesimelonimehua. Uni maittoikin normaalia paremmin. Taisi masu olla niin täynnä "oikeata ruokaa" :)

Yöllä täällä vihdoinkin satoi. Ei mitenkään pitkästi, mutta vettä tuli niin paljon, että heräsin siihen. Paikalliset ovat olleet ihan ihmeissään tästä "sadekaudesta", kun sadetta on tullut niin vähän. Viereisen Lombokin päällä näkyy tiheä pilvimatto ja vuorilla kuulemma sataa kello kahdestatoista puoleen yöhön. Mutta täällä on poutaa piisannut. Olimme ajatelleet, että lähtisimme täältä Lombokille ja suuntaisimme ensin Gunung (vuori) Rinjan'n juurelle, mutta sateen todennäköisyys on saanut mielemme muuttumaan. Etenemme täältä mahdollisesti Gili Menon kautta Lombokille Kutaan (on rantapaikka, mutta kuuleman mukaan heikompi kuin tämä, joten saa nähdä viitsimmekö sinne mennä..) ja sieltä Lombokin lounaisosaan. Lentomme lähtee Balilta, joten jos aikaa jää, menemme Balille Amediin, joka on rauhallinen rantapaikka, jossa on joogaa ja meditaatiota tarjolla.

Juttelimme eilen saarella työskentelevän suomalaisen sukellusopettaja Jennin kanssa. Selvisi miten maan hinta on täälläkin noussut. Vuonna 2008 kylästä sai maata 14 MRp/aari kun tällä hetkellä hinta on 40 MRp. Kylään kuulemma rakentaa viisi suomalaisperhettä taloja ja maan omistaa helsinkiläistynyt indonesialainen (sisustusliike CinCin'n omistaja).

Hotellissamme kuten suurimmassa osassa tällä saarella on merivesisuihku. Suolaa vedessä on hyvin vähän, joten meitä asia ei haittaa laisinkaan. Lombokilta roudataan veneellä makeata vettä muutamaan hotelliin suihkuvedeksi. Veneessä on tankit, jotka tyhjennetään bensakäyttöisen pumpun voimalla. Hurjaa! Kuskata nyt viereiseltä saarelta vettä turistien peseytymistä varten.. Samoin naapurisaarelta tuodaan jääpalat tälle saarelle.

Indonesialaisten ihmisten ystävällisyys jaksaa edelleenkin ihastuttaa. Kaikki ovat erittäin ystävällisiä ja varsinkin Stella saa aina upean vastaanoton mihin tahansa menemmekin. Joissakin paikoissa tarjoilija tulee ja ottaa Stellan syliinsä kun syömme. Viihdytysjoukkoja siis löytyy :) Ja monet tämänkin saaren asukkaat tietävät Stellan nimen, joten ystäviä neitokaisella on runsaasti. "Hello Stella!" kuuluu kun kävelemme rantatietä rattaita työntäen.

Kuten huomaatte, rantalomasta ei ole kovinkaan paljoa raportoitavaa. Jatkamme rantsulököilyä vielä toistaiseksi. Jatko on vielä auki, ja teemme päätöksiä kun tämä ihanuus alkaa kyllästyttää. Siihen asti päivät kulunevat syöden ja rantaelämää viettäen.

Haleja ja erikoisonnentoivotuksia viiskybäsille Lippe-kummitädille ja enski-Pekalle!

-kaksi isoa ja yksi pienempi ässä-

ps. juttelimme juuri illalliselta palatessamme kanadalaisnaisen kanssa, jolta saimme mielenkiintoista tietoa. Maaliskuun 19. päivä on balilainen uusi vuosi, Nyepi, jolloin koko saari menee kiinni, myös lentokenttä. Kaikki, mukaanlukien koirat, linnut jne., ovat hiljaisuudessa 24 h. Sähköä ei käytetä, kirjoja ei lueta, käytännössä MITÄÄN ei tehdä. Osa balilaisista viettää vuorokauden meditoiden. Ja me satumme olemaan tuolloin Balilla! Todella mielenkiintoista päästä osalliseksi juhlaan. Nainen kehoitti meitä (koska matkustamme pienen lapsen kanssa) menemään vuorokaudeksi johonkin parempaan hotelliin, josta saa rajallisesti ruokaa, ja jossa voi viettää aikaa esim. altaalla. Saas nähdä missäpäin Balia tuolloin olemme.. Ja toinen tärkeä tieto, jonka kuulimme naiselta, oli se, että huomenna alkavat profeetta Muhammedin syntymäpäivän juhlinnat. Huipentuminen on sunnuntaina. Joten meidän ei kannata lähteä täältä mihinkään ennen ensi viikon alkua, sillä lauttojen jne. kulkemisesta ei ole tietoa.

pps. kuvia tulossa huomenna.