Temppelitunnelmaa

Torstai-illasta vielä sen verran, että menimme kaupan kautta takaisin hotellille. Olin Filippiineillä kysynyt jokaikisessä baarissa mahtaisiko heillä olla alkoholitonta olutta myynnissä, ja reaktiot vaihtelivat epäuskosta huvittuneisuuteen. Yksikin tarjoilija ihmetteli, että onko sellaista edes olemassa :) Noh, kaupassa ehdin juuri luopua ajatuksesta, että tällä reissulla joisin alkoholitonta olutta, silmäni havaitsivat oluttölkin, jossa luki 0 %. Ei ole totta!! Alkoholitonta olutta, JEE! Innostukseni hieman laantui hotellilla kun maistoin juomaa. Siihen oli jostain kumman syystä lisätty karamelliaromia, joten juoma oli imelätä.

Perjantaiaamupäivän otimme erittäin rennosti; aamiaisen jälkeen painuimme takaisin hotellille ja Stella & Sämy ottivat päikkärit minun rentoutuessa Jaanan kirjan parissa terassillamme. Ohessa näkymä terassiltamme altaalle.

Täsmällisesti klo 14 kuski tuli hakemaan meitä ja noin 40 minuutin matka Prambanan'n temppelialueelle alkoi. Kyytiin ei tullut ketään muita, joten pikkubussi oli kokonaan käytössämme. Prambanan, UNESCOn maailmanperintö kohde, on Jaavan suurin hindutemppeli. Se on alunperin rakennettu 800-luvulla, mutta luonnonmullistusten myötä se on kärsinyt kovia. Temppelit olivat aikojensaatossa romahtaneet ja niiden rekonstruointi alkoi vuonna 1930. Työ on ollut melkoinen palapeli, sillä temppeleistä ei ollut kuvia, joten entisöijät joutuivat kokoamaan temppelit pala palalta sovitellen mikä pala kuuluu mihinkin!! Ja kun tämä työ oli saatu päätökseen, kevään 2006 maanjäristys teki paljon tuhoa alueella. Temppelialue oli suurimmalta osin nähtävissä ja koettavissa, mutta suurimpaan temppeliin (Shiva) ei päässyt sisälle.

Temppeli on pyhitetty kolmelle Jumalalle: Brahmalle (luoja), Vishnulle (ylläpitäjä) ja Shivalle (tuhoaja). Olimme erittäin onnekkaita, sillä Vishnun temppeli oli avattu kolme viikkoa aiemmin kun maanjäristyksen aiheuttamat vahingot oli saatu korjattua. Asiantunteva opas kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia temppelistä ja teimme kierroksen alueella. Temppeliin oli tutustumassa myös iso ryhmä paikallisia koululaisia. He olivat huomattavasti kiinnostuneempia Stellasta kuin 800-luvun hindutemppelistä. Taisimme olla paikan vetonaula, sillä Sämyn laskeutuessa yhden temppelin portaita alas Stella sylissään, yksi koululainen kysyi, että saako ottaa kuvan heidän kanssaan. Vieressä seisoneet tytöt ryntäsivät innosta kirkuen mukaan kuvaan, ja Sämy paistatteli Stella sylissään koululaisten keskellä kuin paraskin aurinkokuningas! Kyllä meillä oli hauskaa :) Temppelialueella oli muuten aika rauhallista, sillä nyt ei ole mikään turistikausi. Mutta vilkkaimpina päivinä alueella käy 45 000 ihmistä. Mahtaa vilske olla melkoinen.. Retkemme aikana ripotteli vettä, joten kuvista tuli hieman harmaita. Mutta eipä pieni sade meitä haitannut. Ei ollut ainakaan liian kuuma.

Illalla kävimme syömässä ja Sämy varasi meille seuraavalle päivälle uuden hotellihuoneen netin kautta. Painuimme ajoissa nukkumaan, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

Heräsimme klo 04.30 ja klo viiden jälkeen tuli auto noutamaan meitä Borobudur'n Buddha-temppelille. Temppelille kannattaa mennä aikaisin aamulla, sillä se on ensinnäkin kaunein aamunkoitteessa, ja siellä on vähiten porukkaa silloin. Pikkubussissa matkustivat myös kaksi indonesialaista tyttöä ja ranskalainen mies. Borobudur on myös 900-luvulta ja se koostuu kuudesta eri tasosta sekä niiden yläpuolella olevasta tsupasta. Temppeli on hyvin suuri Buddha-temppeli, jolle tehdään pyhiinvaelluksia Eurooppaa myöten. Mekin näimme ryhmän italialaisia, jotka seurasivat laulaen buddhalaismunkkia. Jälleen kerran nautimme asiantuntevan oppaan kertomuksista. Nähtävyyksistä saa kyllä paljon enemmän irti, kun investoi hieman oppaan palkkaamiseen. Mitäpä temppelin historiasta ja sen tarinoista olisi tiennyt ilman opasta.. Temppelin huipulla saimme jälleen kerran yleisöryntäyksen aikaiseksi, mutta Stellan väsymykseen vedoten hilppasimme nopeasti paikalta. Mutta kyllä meidät on ikuistettu moniin indonesialaisiin valokuva-albumeihin :)

Paluumatka sujui mukavasti ranskalaismiehen kanssa jutellessa. Hän osoittautuikin hengenheimolaiseksi: vastusti rokotuksia, käytti homeopaattisia valmisteita. Hän sanoi, että olen ensimmäinen, joka jakaa hänen kanssaan ajatuksen, että pienelle lapselle (tai isommallekaan) ei pitäisi antaa lehmänmaitotuotteita :) Juttelimme kiivaasti koko matkan ja juttu jäi pahasti kesken, joten sovimme, että menemme tänään porukalla illalliselle. Kiva ilta siis tiedossa kolmen Ässän ja Boriksen kesken :)

Hotellilla laitoimme kamppeet kasaan ja otimme taksin toiselle hotellille. Asustelemme nyt yhden yön viiden tähden hotellissa, Phoenix Hotel'ssa. Onpahan melkoisen hieno paikka. Ja Tuukalle tiedoksi, täällä on karppiallas :) Juuri täällä altaan reunalla blogia kirjoittelen. Käytiin Stellan kanssa äsken uimassa ja sitten tyttö otti nokoset rattaissaan. Henkilökunnan pokkuroinnilla ei taida olla mitään rajaa: luottokorttikin ojennetaan kahdella kädellä takaisin syvän kumarruksen kera: "Your Master Card, Sir."















Huomenna otamme suunnan seuraavaan kaupunkiin Soloon, noin 45 min junamatkan päähän. Katsotaan mihin junaan nyt päädymme ;)

Terveisin, 36 astetta päivällä, 29 yöllä :)

ps. laittelen kuvia retkiltämme illallisen jälkeen, muutaman tunnin kuluttua.
pps. Kuvat lisätty :)