Solosta matka jatkuu tulivuorta valloittamaan

Maanantai-illalla nautimme hotellilla perinteisestä musiikista. Asiaan perehtymättömälle musiikki kuulostaa, noh, sekalaisilta lyömäsoittimilta. Musikantteja paikalla oli lähes 20, joten edustettuina oli kumeita metallipatoja kumisuttava soittaja kuten myös viulun kokoista selloa muistuttavaa jousisoitinta vinguttava taiteilija. Esitys ei ollut mikään valtaisa yleisömenetys, sillä olimme ainoa yleisö. Harmi että jouduimme lähtemään noin puolen tunnin kuuntelun jälkeen yöpuulle.

Aamulla löysimme eilisen oppaamme hotellin käytävältä ja hän johdatti meidät batiikkikauppaan. Kaupan takaosassa oli pieni, hämyisä batiikki"tehdas", jossa miehet painoivat ja värjäsivät batiikkia ikiaikaisilla menetelmillä. Avotulella kuumennettiin pataa, jossa värjäys tapahtui. Todella mielenkiintoinen paikka! Lattialla jakartalaisia opiskelijoita harjoitteli batiikin maalaamista käsivaralla kuumalla vahalla kankaalle. Yksi tytöistä tipautti pari pisaraa vahaa jalalleen, mahtoi polttaa. Emme olleet kovinkaan kiinnostuneita ostamaan paikallista batiikkia, varsinkaan tuollaisesta näyttävästä boutique-tyyppisestä liikkeestä, joten kiitimme opasta ja jatkoimme matkaamme Solon suurimmalle batiikkibasaarille. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten Stella ja eilisen temppelireissun jäljiltä minun punaiset hartiani oli syytä pitää hyvin suojattuina. Pientä kujaa etenimme suuremmalle tielle, jonka viereltä basaari löytyi. Talossa oli pieniä vaatemyymälöitä, tai paremminkin -kojuja vierivieressä ja kerroksia oli ainakin kaksi. Vaatteita kaupanneet mammat hihkuivat riemusta Stellan nähdessään ja yrittivät ronkkia tyttöämme. Työnsin rattaita tarmokkaasti eteenpäin ahtailla käytävillä ja tutustuimme vaatetarjontaan. Kovinkaan innoissamme emme edelleenkään paikallisesta batiikista olleet, joten mukaamme tarttui ainoastaan pari t-paitaa Sämylle. Toivottavasti Balilta löytyy jotakin ihanaa ostettavaa myös minulle, mietti allekirjoittanut huolissaan.. Kuuma basaari alkoi ahdistaa, joten suuntasimme valoa kohti. Ulkona kuumuus oli vieläkin tukalampi, joten päätimme suunnata kulkumme eilen löytämäämme ostoskeskukseen. Sinne kun täytyisi joka tapauksessa mennä vaippaostoksille.

Ilmastoitu taksi tuntui taivaalliselta hikisen kävelyretken jälkeen, joten hurautimme hetkessä ostoskeskuksen viileyteen. Lounas japanilaishenkisessä ravintolassa ja supermarketista noutamaan eilen testattuja, pintakuiviksi todettuja vaippoja. Täytyy muuten tässä välissä todeta, että aivan tuskassa seisoin täkäläisen lastenruokahyllyn edessä. Täällä valmiit soseet ovat tuntematon käsite. Lapset syövät joko jauheesta valmistettavaa vastiketta tai jauheesta valmistettavaa sosetta. Ja lähestulkoon kaikissa ateriajauheissa on SOKERIA! Tai sitten niissä on sokerin lisäksi maitoa, kanaa, kanan epämääräisiä elimiä, nautaa jne.. Puuh! Yhden jauheen olemme löytäneet jossa on vain omenaa, jotain sitrushedelmää ja banaania. Sitrustakaan en haluaisi Stellalle antaa, mutta huonoista vaihtoehdoista tämä on ehdottomasti paras. Ostimme kuitenkin varmuuden vuoksi, kun Balin vauvanruokatarjonnasta ei ole tietoa, muitakin jauheita, joissa yhdessä on maitojauhetta ja yhdessä kanaa. Katsotaan nyt joutuuko niitä Stellalle antamaan, jospa "tavallinen" ruoka alkaisi upota riittävässä määrin.. Ja pursuan edelleenkin maitoa, joten se on suuri helpotus.

Pikkuneiti nukahti taksimatkalla syliini ja jatkoi uniaan tyytyväisenä ilmastoituun hotellihuoneeseen päästyään. Sämy lähti pikku päikkäreiden jälkeen ostamaan meille liput huomiseksi ja me jäimme Stellan kanssa nauttimaan hedelmäistä lounasta terassillemme. Mandariini ja banaani maistuivat tytölle :) Sämy palasi pian taskussaan uusi jatkosuunnitelmamme. Emme jatkakaan Solosta Surabaya'n kautta Sulawesin saarelle vaan etenemme tulivuoren kautta Balille. Taitaa siis tällä kertaa jäädä näkemättä Sulawesin perinteiset hautajaismenot, jossa muutamia vuosia kotona säilytetty vainaja kiikutetaan häkissä kylän läpi ja häkki laitetaan tikun nokassa roikkumaan kielekkeen ylle. Luonto hoitanee loput.. Ei taida sopia heikkovatsaisille.

Huomenna klo 11 meidät tullaan noutamaan hotellilta, ja hyppäämme bussiin, joka vie meidät Lawang'iin. Bussimatka kestää noin 8,5 h. Lawang'ssa on aktiivinen tulivuori Bromo, jonne olisi tarkoitus kivuta aamuyöllä ennen kello neljää auringonnousua ihailemaan. Bromosta matka jatkuu satamaan ja lauttaan, joka vie meidät Balille. Sämy varasi meille yhdeksi yöksi majoituksen Lovina-nimisestä rantakohteesta, joka pitäisi olla kaunis ja rauhallinen. Kierrämme kaukaa Kuta Beach'n turistirysän. Ajatuksenamme on viettää Balilla sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja jatkaa sitten matkaa itään Lombok'lle (Balia rauhallisempi saari) ja Nusa Tenggaralle (ryhmä erittäin mielenkiintoisia saaria, jossa on hyvin vähän turisteja).

Muutama päivä tässä siis kulunee matkustaessa ja tulivuorelle kapuamisessa, mutta sitten rauhoitumme hetkeksi paikoillemme ja vedämme henkeä rantamaisemissa. Katsotaan koska pääsemme jälleen netin ääreen. Onneksi läppäri kulkee mukana, niin kirjoitettua ainakin saa. Eri juttu on, koska kirjoituksen saa nettiin ladattua..

Olimme aiemmin bonganneet hotellin seinältä ilmoituksen, että tarjolla on refleksologin/hierojan palvelut. Sämy oli kysynyt asiasta hotellin henkilökunnalta, mutta kundi ei ollut tiennyt asiasta mitään. Lupasi kuitenkin järjestää asian, kun Sämy elekielellä sai miehen ymmärtämään, että vaimolla on hartiat kipeät vauvan kantamisesta. Noin tunnin kuluttua huoneemme ovelle koputettiin ja sisään astui pieni mummeli toista jalkaansa vähän laahaten. Hänellä oli oikein ärtsyn hajuista linimenttiäkin hankittuna hartiakipuista asiakasta varten. Asettauduin sängylle mahalleni ja Sämy leikki Stellan kanssa lattialla. Mummeli taisi kyllä hieromisen, mutta melkoisen sekava fiilis koko toimituksesta jäi. Hierottiin vähän sieltä sun täältä, vähän jalkapohjia, ja kas, sitten vähän selkää, ja taas vähän jalkoja, käsivarsia, niin ja sit niskaa... Noh, ihan rento olo tuli, mutta toivottavasti vaikka Balilta löytyisi joku vähän ammattimaisempi matami. Sämy epäili, että hieroja järjestyi paikalle seuraavan tapahtumakulun kautta: hotellikundi saa hierojatilauksen valkonaamalta ja alkaa pohtia mistä sitä nyt hierojan tähän hätään hommaa, ja kun vielä halutaan NAIShieroja niin ei voi tota puutarhuriakaan passittaa hommaa hoitamaan. Mutta eikös se "jaskan" äiti ollut joskus viiskytluvulla nappulaliigan ensiapuvastaavana venähdyksiä hoitamassa. Soitto jaskalle, mutta äidillä on just ruuanlaitto kesken, mutta mummolla ei ole juuri nyt mitään virkkaushommaa meneillään, joten linimenttipullon käsväskyyn ja valkonaamaa hieromaan. Vuosia sitten, vielä kun kädet toimivat, mummo pyöräytti pullan jos toisenkin kylätoimikunnan joulumyyjäisiä varten. Ei kai tämä sen kummempi homma voi olla! Ja kas, 50 000 Rp tunnin hieronnasta, kun rikshakuski ajelee tunnin pyörällään turisteja kuskaten 10 000 Rp:llä... Jep jep.. Hieronta kustansi reilut 3 euroa, joten menköön nyt tämän kerran ihan vaikka hyväntekeväisyyden nimissä :)

Hartiat vetreinä tulivuorta valloittamaan,
-SsS-

ps. Saavuimme juuri turvallisesti Bromo-vuoren rinteellä sijaitsevaan hotelliin. Lähes kymmeneen tuntiin venynyt matka pikkubussissa oli ERITTÄIN väsyttävä kokemus. Stella onneksi nukkui osan matkasta ja perille päästyämme valloitti koko hotelliväen hymyllään. Kyllä me olemme onnekkaita kun meillä on näin uskomaton pieni maidolla käyvä matkakumppani! Viimeinen tunti pikkubussissa sujui pilkkopimeää ja sumuista vuorenrinnettä kavuten pienenpientä serpenttiinitietä pitkin salamoiden valaistessa maisemaa aika ajoin. Huomisaamuna heräämme todennäköisesti aikaisin ja käymme kurkkaamassa kraateriin. Mummeille tiedoksi, tulivuori EI syökse eikä ole syössyt laavaa, ainakaan viimeiseen pariin sataan vuoteen. Toivottavasti ei huomennakaan :)