Gili Air osa 3

Päiväni Gili Air'n prinsessana (eli synttärisankarittarena) alkoi tänään aamuvarhaisella Stellan nököttäessä vieressäni ja Sämyn viritellessä onnitteluserenadia. Sain lahjaksi kauniin simpukasta käsin tehdyn kaulakorun (jota olin käynyt pari päivää aiemmin ihailemassa, hih!). Paras lahjani on kuitenkin superihana perheeni, jonka kanssa saan matkustaa upeissa paikoissa.. Lähdimme oitis aamiaiselle hotellin "ravintolaan" (bungalow-hotellin pihassa on pieni katos joka toimii hotellin respana sekä aamiaiskeittiönä sekä pöytäryhmä aurinkovarjoineen).

Aamiaistilauksen jälkeen istahdimme odottelemaan apetta, kun hotellin henkilökunta alkoi laulaa onnittelulaulua ja kantoivat tarjottimella suklaakakun pöytään. Sain ihanan valkolilan kukkaseppeleen kaulaani ja pitkän iän toivotukset. Voi mikä yllätys!! Sämy oli muutamaa päivää aiemmin pyytänyt henkilökunnalta, että he järjestäisivät jotakin erityistä syntymäpäiväkseni. Edellisiltana henkilökunta piti vielä hätäkokouksen, johon hakivat Sämyn huoneestamme. Epäselvää oli, olisiko hattu sovelias yllätys. Sämy oli todennut, että kaikki käy. Noh, hattua en saanut, mutta herkullista kakkua heti aamusta, LOISTAVAA!

Söimme kakun porukalla pois kuleksimasta, jonka jälkeen vielä pannukakkua hedelmäsalaatin kera aamupalaksi. Nams! Ai niin, ja Stella antoi äidilleen "synttärilahjaksi" ekat pönttökakat ;) JEE!

Stella nukkuu nyt päiväuniaan, jonka jälkeen lähdemme netin kautta rannalle. Päätimme, että emme lähde täältä vielä huomenna, ettei mene synttäripäivän ilta pakatessa. Joten todennäköisesti siirrymme Lombokille torstaina.

Päivät ovat soljuneet rauhallisissa merkeissä.

Sunnuntaiaamuna Stella herätti meidät tavallista aikaisemmin, joten päätimme lähteä kiertämään saarta kävellen.

Starttasimme kierrokselle seitsemän maissa, joten aurinko ei vielä porottanut kuumasti. Vesi oli todella matalalla, kuten se on ollut nyt vajaan viikon ajan aamuisin. Pitkät pätkät rantaa oli kuivillaan ja ihmisiä näkyi kävelemässä kuivaksi jääneellä merenpohjalla.

Veneet olivat hassunkurisen näköisiä könöttäessään kallellaan kaukana vesirajasta. Saaren ympäri kiertävä polku oli paikkapaikoin tosi upottavaa hiekkaa, joten olimme iloisia, että olimme jättäneet rattaat "kotiin". Stella matkasi Sämy sylissä kantoliinassa ja mussutti tempen palasta.

Aamuvirkut paikalliset tervehtivät meitä ja ohitimme myös meitä möllöttäneitä lehmiä. Kukot kiekuivat talojen pihoissa ohikulkiessamme. Saaren takaosissa ranta on vielä suureksi osaksi rakentamatonta, joten polku kulki vehreän kasvillisuuden lävitse. Loppumatkasta aurinko alkoi olla jo sen verran korkealla, että kiristimme tahtia, jotta pääsisimme mahdollisimman pian hotellille aamiaiselle ja varjoon. Hiki kierroksella tuli, vaikka emme paljon tuntia kauempaa saaren ympäri kävelleetkään. Pieni paikka tämä siis on.

Samana iltana kävelimme tavalliseen tapaan illalliselle kun kuulin jotain ryskettä niityn takana olevasta kosteikosta. Kosteikossa kasvaa mangrovepuita ja ilmeisesti myös liskoja, sillä vedessä uiskenteli jotakin suurta. Hetken pällisteltyämme tilanne kolme vajaan metrin mittaista liskoa ryömi maalle. Inhon väristykset menivät selkää pitkin kun otuksia katseli. Yritin saada liskoista kuvaa, mutta olivat sen verran kaukana, että kuvista ei saanut mitään selvää. Eikä kyllä tehnyt mieli mennä lähemmäs kuvaamaan, vaikka otukset kasvissyöjiä taitavatkin olla..

Täytyy tähän väliin kertoa eräästä hulluimmista ruuista mitä olemme saaneet eteemme. Sämy tilasi listalta pari paikallista kasvisruokaa tietämättä mitä ne ovat. Välillä on kiva kokeilla ja joskus yllärinä tilatut ruuat ovatkin olleet maukkaita. Mutta tällä kertaa eteemme kannettiin ihan tavallisen näköinen omeletti, joka oli hukutettu ketsupin alle. Munakkaat päällä oli reilu kerros ketsuppia ja kaiken huipuksi tarjoilija toi vielä ison kipollisen lisäketsuppia!! Josko jotkut haluavat ateriansa extra-ketsupilla?! Sämy kaapi suurimman osan punaisesta tahnasta pois, mutta silti munakas maistui niin järkyttävän paljon esanssilla makeutetulta tomaattisoseelta, että se oli syömäkelvotonta.

Kerroin aiemmin, että näimme taulun suojaksi soveltuvia muoviputkia paikallisessa rautakaupassa. Sämy lähti aamuna muutamana taulu kainalossaan ostamaan putkea, mutta rautakaupan englannin kieltä taitamaton myyjä ei suostunut myymään tarvitsemaamme pätkää putkesta, vaan koko putki olisi pitänyt ostaa hintaan 85 000 Rp (n. 6, 5 €). Eikä miehellä ollut sahaa jolla putken olisi saanut lyhyemmäksi. Joten tauluongelma jäi sillä erää ratkaisematta. Lauantaina kävelimme kylänraittia ja spottasimme rakennustyömaan, jonka vieressä oli iso pino erikokoisia muoviputkia. Päättelimme rakennuksen olevan jo siinä vaiheessa, että putkityöt on tehty, joten eikun putkiostoksille. Ensimmäinen työmies ei osannut englantia, joten hän haki ilmeisesti piällysmiehen paikalle. Selitimme asian ja Sämy osoitti putkea jota tarvitsisimme. Mies sanoi, että voi myydä putken meille, mutta kokonaisena. Ei, ei, tarvitsemme vain pätkän, Sämy selitti, ja näytti suunnilleen millaine pätkä meille riittäisi. Mies poistui takavasemmalle ja palasi hetken kuluttua lupaavan näköinen putkenpätkä mukanaan. Hinta 25 000 Rp sopi meille mainiosti! Mies lupasi vielä sahata putken sopivan mittaiseksi kun tulisimme tarkan mitan kanssa takaisin. Joten matkasimme tyytyväisinä hotellille metrisen muoviputken kanssa ja totesimme putken olevan täydellisen kokoinen, taulurulla sopi kuin nakutettu putken sisään. Eilen maanantaina otimme putken mukaamme rannalle ja matkalla pysähdyimme työmaan kohdalle, jossa mies sahasi Sämyn avustuksella 10 cm palan putkesta. Nyt se on täydellinen suoja taulullemme!

Stellan paikallinen rantajamppa-poikaystävä. Tyttö on tyynen tyytyväinen paikallisten nuortenmiesten syleissä. Ei puhettakaan vierastamisesta.

Stella-neiti tykkää limestä. Tyttö ottaa limeviipaleen käteensä ja mussuttaa hedelmälihan ilmekään värähtämättä. Hapanta lienee.. Onnistuisiko sinulta?

Paikallinen menopeli. Heppa on nimeltään Mickey, kuskin nimestä ei ole tietoa.

Stella on oppinut täällä (ainakin meidän ihastuneiden vanhempien mielestä) hassunkurisia temppuja. Alaleukaan on tulossa kolmas hammas (yhteensä seitsemäs) joten se ilmeisesti kutittaa. Tähän liittynee kielen näyttäminen, jota esitellään videoklipissä. Toinen todella huvittava temppu on neidin harmistuneelta kuulostava tuhahtelu. Keneltäköhän mahtanut oppia.. ;)