Amed, Kuta ja blogin loppusanat

Perjantaiaamuna heitimme hyvästit ystävällisille kanadalaisille. Annoin naiselle sähköpostiosoitteeni ja hän lupasi mailata jossakin vaiheessa. Täytyy lähettää Stellan kuvia hänelle paluupostissa. Hotelli Kusumajayan bungalowit sijaitsevat uskomattoman ihanassa puutarhassa, jossa palmujen ja muiden puiden lomassa kasvaa erivärisiä bougainvillejä ja muita kukkivia pensaita ja köynöksiä. Hotelli oli lähes tyhjä, vain yhdessä huoneessa oli vieraita ja hekin olivat lähdössä, joten rauha oli taattu. Saimme onneksemme hotellin parhaan huoneen, joka sijaitsi uima-altaan vieressä ja lähimpänä merta. Saatoimme siis huoletta jättää oven lukitsematta kun vietimme aikaamme altaalla. Allas olikin meillä kovassa käytössä, sillä siinä oli huomattavast mukavampi uida Stellan kanssa kuin aaltoilevassa meressä. Iltapäivällä tutustuimme ympäristöön ja päädyimme muutaman sadan metrin päässä hotellistamme sijaitsevaan Aiona-"hörhöravintolaan", joka tarjosi myös muuta mielenkiintoista, kuten joogaa ja tarot-korttitulkintoja. Minua kiinnosti paikan mainostama ayurvedinen konsultaatio, johon varasinkin ajan seuraavaksi päiväksi. Söimme ihanan kohottavan lounaan: orgaanista täysjyväriisiä kasvisten ja tempen kanssa. Voi että miten Stella veteli terveellistä riisiä himmeät määrät! Paikan tee- ja maustetarjontaan tutustuessani törmäsin odottamattomaan aarteeseen: pieniä asiakkaita varten oli iso kopallinen Duploja, isoja legopalikoita. Stella nakottikin tyytyväisenä paikan lattialla ja mutusteli ja viskeli legoja menemään. Ensikosketus legojen maailmaan :) Istuminen sujuu Stellalta jo niin hienosti, että tytön voi melko huoletta jättää lattialle itsekseen istumaan. Ei onneksi kaatuile ja lyö päätään.

Olimme sopineet torstaisen autokuskimme kanssa retkestä Tirta Ganggan vesipalatsille lauantaille 20.3. Mies saapuikin sovitusti noutamaan meitä aamiaisen jälkeen. Pysähdyimme ensin Amedin kylään ihmettelemään perinteistä markkinameininkiä. Paikalliset naiset myivät kasviksia, pähkinöitä, omituisia sokerimöttösiä ja monia muita tuotteita. Stella herätti melkoista mielenkiintoa naisten joukossa ja yksi nainen yritti väkisin myydä meille mandariineja Stellalle syötettäväksi. Kiitimme kauniisti, mutta emme ostaneet. Banskuja ja niitä omituisia möttösiä tarttui kuitenkin mukaamme. Vielä ennen vesipalatsia kuski ajoi meidät hopeakorujen valmistusta katsomaan. Taisimme vaan olla liian aikaisin liikenteessä, sillä hopeasepät eivät olleet vielä työntouhussa. Päädyimme paikan myymälään ihailemaan valmiita koruja. Olin matkalla jutellut kuskin kanssa paikallisesta tavasta, jossa vastasyntyneelle vauvalla laitetaan ranteisiin ja kaulaan korut ennen kuin vauva viedään temppeliin. Koruja pidetään vauvalla kunnes hän on 3-vuotias. Myymälästä löytyikin vauvalle sopivia rannekoruja, joita saa kasvatettua lapsen kasvaessa. Päätimme ostaa Stellalle korun Upi-papan antamilla rahoilla muistoksi matkasta. Arvioin korun menevän Stellalle ainakin 10-vuotiaaksi asti, joten pitkäaikainen koru se on.

Vesipalatsi Tirta Ganggassa on kaunis puisto, jossa on useita patsaiden ja suihkulähteiden täyttämiä altaita. Vesi ilmeisesti valuu vuorilta ja paikalliset käyvät peseytymässä palatsilla. Lähestyvän keskipäivän kuumuudessa kiersimme puiston kohtuullisen nopeasti, alkoi oman hotellin uima-allas houkuttaa. Retkeltä palattuamme menimmekin suoraan altaalle ja polskimme hetken ennen pikkuneidin päiväunia. Kello neljäksi sovittu ayurvedinen konsultaatio osoittautuikin erittäin mielenkiintoiseksi, täysin erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut. Paljon tuli pohdittavaa..

Viimeisen päivän Amedin rauhassa vietimme lähestulkoon kokonaan hotellin uima-altaalla rentoutuen. Stella on kovasti kiinnostunut seisomisesta ja lastenaltaan portaan kulmassa on hyvä ja turvallinen paikka neidin tasapainoharjoituksille. Vesi kannattelee tyttöä, joten jaloilla ei ole koko painoa ja altaan reunasta Stella saa hyvin otettua käsillä tukea. Me vaan Sämyn kanssa olemme takapiruina varmistamassa, että kun tasapaino menee, otamme kopin. Kotona onkin sitten edessä tavaroiden ylösnoustelua ja kodin tarkastelua uusin silmin; mihin kaikkialle Stella nyt ylettääkään. Lähtiessä neiti vaan köllötteli ja kääntyili ja nyt sitä jo istutaan ja melkein seisotaankin!

Maanantaina 22.3. aloitimme pitkän, viisi päivää kestävän kotimatkan, kun siirryimme Amedista 2,5 tunnin matkan Kutalle, Balin suurimpaan ja kuuluisimpaan turistirysään. Paikka ei muuten kiinnostaisi meitä laisinkaan, mutta se sijaitsee aivan lentokentän kupeessa ja shoppailumahdollisuudet ovat kaupungissa ehdottomat. Autokuski kuljetti meidät Puri Tanah Lot -hotellin pihaan ja Sämy kävi tsekkaamassa huoneiden tason. Löytyikin ihan kohtuullisen mukava huone 350 000 Rp aivan uima-altaan kupeesta. Lyhyen uima-allastelun ja lounastelun jälkeen Stella ja Sämy nukkuivat päikkärit minun tehdessä joogaharjoituksia. Iltapäivällä tutustuimme kaupunkiin kävellen ensin rannalle. Kieltämättä ranta oli tosi hieno, mutta valtavat aallot tekisivät Stellan kanssa veteen menon mahdottomaksi. Surffaajat ratsastivat aaltojen päällä laudoillaan. Ranta oli kuin missä tahansa Espanjan tms. rantakohteessa, mutta porukkaa oli huomattavasti vähemmän. Shoppailu osoittautui Kutalla mukavaksi ja kovasta tinkimisestä huolimatta pysyimme hyvissä fiiliksissä. Saimme tärkeät tuliaiset hankittua ja muutaman hassun heräteostoksenkin teimme; Stellalle tarttui mukaan huikean hieno pyöräilykypärä :)

Huomenna shoppailu jatkuu ja todennäköisesti vietämme aikaamme altaallakin. Keskiviikkoaamuna lentomme Kuala Lumpuriin lähtee järjettömän aikaisin, klo 06:05. Siellä vaihdamme konetta ja lennämme Hong Kongiin kahdeksi yöksi. Päivästä tulee varsin pitkä, joten toivotaan, että pysymme hyvissä viboissa. Emme ole kumpikaan ikinä Honkkarissa käyneet, joten on mielenkiintoista nähdä se. Kulttuurishokki lienee odotettavissa...

Olemme saaneet viettää upean loman, olemme nähneet ja kokeneet paljon. Matkustaminen pienen lapsen kanssa on ollut yllättävän helppoa, toki paljon hitaampaa ja rauhallisempaa kuin kahdestaan matkaaminen. Ruokahuolto on ollut helppoa järjestää imetyksen kautta, joten se on helpottanut hommaa huomattavasti. Vaippoja löytyy joka paikasta; onhan Indonesiassa paljon vauvoja! Stella on rauhallinen ja sopeutuvainen kaksos-tyttö, joten saamme kiittää häntä: varsinainen traveller jo pienestä pitäen! Paljon jäi vielä Indonesiasta näkemättä, mutta täytyy jotain jättää seuraavaankin kertaan. Ehkäpä palaamme tänne jonain kauniina päivänä.. Nyt nähdyistä paikoista ainoastaan Gili Air jäi mieleen sellaisena, että sinne olisi kiva mennä uudestaan.

Matka aina muuttaa ihmistä ja huikeata on ollut seurata pienen Stella-tyttäremme kasvua tämän yhdeksän viikon aikana. Stella on kehittynyt niin paljon, oppinut uusia asioita ja tullut yhä enemmän omaksi persoonakseen. Tämä on ollut myös arvokasta aikaa meille perheenä. Miten sitä muuten tulisi oltua näin intensiivisesti yhdessä? Tapamme toimia tiiminä on muotoutunut sujuvaksi ja iloitsen suuresti isän ja tyttären läheisestä suhteesta, joka on löytänyt matkan aikana uusia ilmenemismuotoja. Mikä ilo onkaan kuulla Stellan nauravan katketakseen Sämy-isin höpöilyille! Isän roolin kehitystä tyttären elämässä on ollut mielenkiintoista seurata. Olen edelleenkin ykkönen Stellalle: äidinmaito kun on vaan niin hyvää. Mutta isi alkaa olla jo hyvä kakkonen, ja toivon tilanteen muuttuvan niin, että olemme Stellalle ihan yhtä tärkeitä ja että lohtu löytyisi myös isin sylistä.

Tämä on blogimme viimeinen entry, joten kiitämme kaikkia "kanssamatkustajia" mielenkiinnosta, rukouksistanne ja lämpimistä ajatuksistanne. Blogiamme ei olisi ilman teitä, enpä tätä jaksaisi kirjoittaa ilman että tietäisin tällä olevan lukijoita :) Olisi mukavaa kuulla ketkä kaikki ovat matkaamme seuranneet, joten jos vaan viitsit, laittaisitko kommentin tähän blogitekstiin tai mailia minulle osoitteeseen halttunensanna@hotmail.com. Eija, Jaana, Maaret, Upi, Piivekit, Janne, Sanna-Mari, Urho: teidän tiedän olleen "matkassa mukana", joten teidän ei tarvitse kommentoida.

Kotiinpaluuta jo kovasti odotamme kaikki, vaikkakaan Stella ei taida kotia muistaa.. Ihanaa päästä kotiin ja nähdä kaikkia Rakkaita. Loma on ollut aivan loistava, kaikki on mennyt ihan uskomattoman hyvin, mutta kyllä kotiin on niin ihana tulla. Ja ehkäpä pian voi ruveta seuraavaa matkaa suunnittelemaan.. Jos vaikka kolme kuukautta seuraavaksi olisimme reissunpäällä.. ;)

Lämpimin ajatuksin, elämänpituisesta matkasta kiitollisena,
Sanna ja perhe