Manila-lal-lal-la-laa

On se onni, että kotoa lähtiessä ei tiedä kuinka monen mutkan takana määränpää on, koska seuraavan kerran pääsee kunnolla nukkumaan. Aiheutuisi vain turhaa stressiä. Parempi vain heittäytyä virran vietäväksi ja sopeutua eteen tuleviin tilanteisiin. Lento Helsingistä Hong Kongiin piti lähteä perjantaina 22.1. klo 16.20. Koneen lastaaminen kesti julmetun kauan, joten matkaan pääsimme tunnin aikataulusta jäljessä. Tour Manager Sämy ilmaisi huolensa tilanteesta, sillä meillä oli Honkkarissa koneenvaihto, ja aikataulun mukaan vaihtoaikaa oli 2 h 45 min. Noh, jos ei siihen koneeseen ehditä, mennään sitten seuraavalla.

Finnairilla on sääntö, että vauvasänkyä ei saa jos vauva on yli 6 kk. Stellahan on yli 7 kk, mutta ihana lentoemo tuli kysymään, että minkä painoinen neitimme on; sängyssä kun on painoraja 11 kg. Reilun 8 kg painava tyttönen sai kuin saikin ikioman sängyn, jossa oli loistavan hauskaa heilutella mukaan otettuja helistimiä. Kiitos siis Finnarille! Oli huomattavasti mukavampaa nukuttaa tyttöä sängyssä kuin lattialla jaloissa.

Stella osoittautui loistavaksi matkakumppaniksi, ei känissyt nousun aikana, jaksoi hymyillä lentoemoille ja viihtyi sängyssään kun isi söi hindu-ateriaansa ja äiti lakto-ovo-vegetariaanista päivällistään. Tuukka-eno istui käytävän toisella puolella ja otti loistavia tilannekuvia neidistämme. Lataamme niitä mahd pian tänne ihasteltavaksi. Stella onnistui nukkumaan 10 tunnin matka-ajasta reilut 4 tuntia, joten unet jäivät pahasti kesken kun pääsimme Honkkariin. Itselläni unet jäivät tosi lyhyiksi, olisinkohan puolen tunnin torkut onnistunut ottamaan. Mutta matka hujahti nopeasti ja Hong Kongissa olimme tunnin myöhässä. Eikun laukkuja hakemaan ja jatkolentolle! Hyvin ehdimme Cebu Pacificin kyytiin ja lento Manilaan olikin vain pari tuntia, jotka sujuivat sukkelasti.

Kentällä maahantulomuodollisuudet olivat pikaiset, joten eikun odottelemaan morsiamen saapumista. Veljeni Tuukkahan on menossa filippiiniläisen Jhoannen kanssa naimisiin huomenna sunnuntaina, joten jännitystä oli havaittavissa. Itsekin odotin kovasti Jhon tapaamista, sillä tähän asti viestittely on sujunut vain Facebookin kautta. Hetkosen odottelun jälkeen Jhoanne saapuikin ja tuleva aviopari halasi lämpimästi, ja otimme porukalla taksin Makatiin, Hotel Prince Plaza 2:een.

Lämpöä alkoi olla vähän liikaan polveen ulottuvia lentosukkiani ajatellen, joten suihku ja lepohetki ennen lounasta oli paikallaan. Kuvittelin, että väsynyt pieni matkalaisemme nukahtaisi oitis suihkun jälkeen, mutta neiti taisi olla niin onnellinen sängyllä köllöttelystä ja omien tuttujen lelujen näkemisestä, ettei hän malttanut nukkua laisinkaan. Itse torkahdin ehkä puoleksi tunniksi, jonka jälkeen suuntasimme Jhoannen, Tuukan ja bestman Teron kanssa Greenbelt-ostoskeskuksen mukavaan ravintolaan terassilounaalle. Stella matkasi mukana kantoliinassa, ja viihtyi vallan mainiosti. Tyttö jopa nukahti syliini, kun kävelimme ravintolalle.

Täytyy sanoa, että Suomen -15 asteesta tullessa tämä paikallinen > +25 astetta tuntuu aivan luksukselta! Täällä on kosteusprosenttikin tosi miellyttävä, joten kuumuus ei ole ollenkaan ikävän tuntuista. Semmoinen kuuma heinäkuinen päivä Vantaalla :) Tuuli kun vielä hiljaa hönkäilee, niin mikäs tässä ollessa. Makati vaikuttaa varsin viihtyisältä kaupungilta. Ostoskeskuksen ympäristössä on kaunista puistoaluetta ja terassiravintoloita isojen, lyhdyillä koristelluiden puiden siimeksessä. Illan tummuessa näkymä oli varsin viehättävä. Ja hyvin siistiä ja turvallista täällä on. Ostoskeskusten ovilla on aseistetut vartijat, joilla on metallinpaljastimet. Ilmeisesti on ihan tavallista kuljettaa asetta mukanaan, sillä näin koppeja ovien ulkopuolella, joihin voi jättää aseensa säilytykseen shoppailun ajaksi.

Syömisen ja pakollisen rahanvaihdon jälkeen siirryimme takaisin hotellille, sillä väsymys alkoi painaa. Laskin, että olin herännyt 31 tuntia sitten, jona aikana olin nukkunut noin tunnin. Eli kyllä matkustaminen ON rankkaa! Mutta tämä oli onneksi vaikein etappi, loput ovatkin ihan pala kakkua tähän verrattuna.

Aamu koitti kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen. Stella heräsi yöllä muutamaan otteeseen, ja oli klo 2 aikoihin valveilla tunnin verran. Mutta nukahti onneksi uudestaan ja koisasi yli 12 tuntia. Taisi tyttöä vähän nukuttaa. Kutsuin illalla hotellille saapuneet Äidin ja Maaretin meidän huoneeseemme aamiaiselle. Hei, tänään onkin veljeni hääpäivä! Kävimme varamassa koko naispoppoolle (paitsi ei Stellalle) kampaaja-ajat ja suuntasimme isoon tavarataloon Landpark'iin. Ostimme Stellalle kevyet matkarattaat 25 eurolla (kiitos Upi-papalle sponsoroinnista) jotka taisivat olla reissun paras ostos. Tyttö ihastui uusiin menopeleihinsä, ja nukkui tyytyväisenä päikkärit tavaratalon ilmastoidussa viileydessä. Stella saa kyllä aivan mahdottomasti huomiota täällä. Kaikki ovat aivan ihastuksissaan pienestä vaaleasta neitokaisestamme. Hymyilevät, kääntyvät katsomaan, kutsuvat "baby, baby", kehuvat söpöksi jne.. Ja Stella jaksaa olla ihanan hyväntuulinen ja rauhallinen. Pikku muruliini.. :)

Kampaaja loihti meille ihan kivat (ei siis täydelliset, heh) kampaukset häihin, joten suomalaiskansalliseen tyyliin olimme täsmälleen klo 14.45 vihkipaikkana toimivan ravintolan edessä. Jari, Tuukan kaveri, jo odotteli kauniisti sisustetussa kabinetissamme. Mutta missäs kaikki muut ovat? Ennenkaikkea, missäs arvoisa hääpari on??! Tuukka ja Tero saapuivat hetkosen kuluttua, jolloin kuulimme, että Jhoanne oli lähtenyt omasta aikataulustaan 2,5 h myöhässä hotellilta kotiinsa valmistautumaan. Piiiiitkän odotuksen jälkeen neiti, tuleva rouva Halttunen vihdoin saapui perheensä kera. Jhoannella oli yllään aivan ihana valkoinen lyhyt mekko, jossa oli pallohelma ja ruusuke rinnalla. Sen päällä kaunis valkoinen bolero, hiukset tyylikkäästi nutturalla. Jhoannen isä, äiti, sisko, siskon tytär, serkku sekä serkun poika olivat tulleet hääjuhlaan. Vihkipappi sekä kaupungin edustaja olivat myös paikalla. Tarkasti syynätyt paperit edessään pastori vihki morsiusparin, ja kyllä siinä taisi olla koko hääväellä silmänurkat kosteina. Äidit ainakin vetistelivät oikein kunnolla, kuten myös morsian. Helle oli turvottanut Tuukan sormet, joten vihkisormus oli survottava väkipakolla sormeen. Mutta menihän se lopulta paikalleen. Pastori piti kauniin puheen morsiusparille, kysyi kuuluisat tahtomiset, pyysi todistajilta allekirjoitukset ja nähtiinhän se suudelmakin. Suloista, kaunista, onnellista.. Rakas veljeni meni ihastuttavan naisen kanssa naimisiin, minä sain suloisen siskon ja vanhempani saivat loistavan miniän.

Seremonian jälkeen söimme hyvin. Sipulikeitot, lohet/pihvit ja creme bruleet maistuvat hääväelle. Keskustelu soljui sujuvasti suomeksi, filippiinoksi ja englanniksi. Äiti piti koskettavan puheen, tai oikeastaan puheen puolikkaan, sillä hän ei itkultaan saanut hommaa loppuun asti viedyksi. Joten minä luin puheen loppuun, ja taas kohoteltiin maljoja. Tero hoiti bestmanin hommansa tyylillä, ja piti hauskan puheen Tuukalle. Ja lopuksi Tuukka piti kiitospuheen vaimonsa vanhemmille ja puhui kauniisti vaimolleen. Maskarat olivat taas poskilla.. Jhoannen vanhemmat ja sukulaiset vaikuttavat varsin ihastuneilta Tuukkaan. Mikä jottei, hyvän ja kunnollisen miehen Jhoanne veljestäni sai :)

Huomenna matka jatkuu Puerto Galeraan, rantakohteeseen. Jos vaan jatkoille jäänyt muu hääväki on kuosissa ja pystyvät matkustamaan ;)

Haleja täältä lämmöstä!

-SsS-